katuruokaa ja rantagrilleja

Mo! Sain Thundelta mahtavan pestin toimia Soulfoodin ulkomaanreportterina ja thunden vasempana kynana, katyrin hommia siis. Kiertelen talla hetkella ympari Kaakkois-Aasiaa keraten kokemuksia niin ruuan kuin kaiken muunkin suhteen. Huomio ymmarrettavasti on monesti safkassa, itsekkin kun sen parissa kotomaassa, kuin muuallakin, liki kaiken aikani vietan.
Tahan mennessa matkaa on taittunut neljan kuukauden ajan halki Vietnamin, Laosin, Kambodsan ja Nyt Thaimaan. Valissa oli myos lyhyt pyrahdys Myanmarin rannikolle. Ajattelin etta nain alkajaisiksi olisi varmaan fiksua hieman vertailla eri maiden ruokakulttuureita, ja hieman valoittaa mita ja miten taalla on tullut syotya.
Saantona sanottakoon etta lukuunottamatta lansimaisille suunnattuja ns. backpackker ravintoloita ja muutamia enemman paikallisten kansoittamia ruokaloita, ruoka ostetaan kaduilta ja toreilta.
Jokaisessa kaupungissa ja kylassa on oma torinsa, josta voi poistaa mita ikina keittiossa pannulle uskaltaa paiskata, tai syoda ne paikanpaalla lukuisissa pikku kojuissa. Illallinen hoituu usein ns. yo-markkinoilla. Tietyt kadut tayttyvat pimean tullen pienista liikuteltavista "ravintoloista". Kojuista joiden ymparille ihmiset kerrantyvat poimimaan suupaloja ja yllapitamaan sosiaalisia suhteitaan.


Vaikka kaikkialla konsepti onkin melko sama, tarjonta vaihtelee alueittain huomattavasti. Vietnam, ja Thaimaa edustavat karkipaata. Ruoka valmistetaan useinmiten tilattaessa, ruokailijan kuolaavan katseen alaisena. Tarjonta on myos monipuolisinta, kummankin maan merellisyys tietysti nakyy valikoimissa, samoin kuin Etela-Thaimaan muslimivaesto. Vietnamilainen ruoka on melko pitkalle sita tuttua "kiinalaista", kun Thaimaata varittavat kymmenet eri curryt. Kummallekkin maalle (kaiketi kaikille maille aasiassa) on tyypillista etta grilliin heitetaan kaikki mika ui, kavelee, lentaa tai ryomii, eika sen tarvitse aina edes liikkua.
Thaimaan kuvankauniilla rannoilla juuri meresta nostetut hummerit ja monen moiset fisut tekevat iltaisin kauppansa ihmisten (paaasiassa turistien) valuessa katsomaan taas yhta ikimuistoisen kaunista auringonlaskua.

Vastaavasti Laosin ja Kambodsan koyhyys ja sisamaan vaikutus nakyy myos ruuassa. Poytaa ei ole aina varaa kattaa paljon muulla kuin riisilla. Jopa turisteille suunnattu ruoka on kaupunkien ja turistikeskusten ulkopuolella melko koyhaa ja mielikuvituksetonta. Paikalliset turvaavat elantonsa riisista ja Mekongin kaloista. Katuruoka on monesti buffet-muodossa, eli seisoo valmiiksi katettuna koko illan. Ei se tietenkaan aina tarkoita sita etteiko maut olisi ihan kohdallaan, mutta kun on kaynyt Krabin tai Hanoin torilla ei se enaa ihan samalla tavalla sytyta.

Yhtenaista kaikille maille on se etta ruoka on halpaa. Vatsansa saa tayteen helposti alle eurolla ja herkutteluun joutuu varaamaan ehka kolme euroa. Paikallisten perassa on hauska kuljeksia kojulta toiselle maistelemaan mita ikina muutkin suosivat. Tosin taytyy sanoa etta joskus paikalliset erikoisuudet eivat ole niita "tamahan on yllattavan hyvaa, enpa olisi ikina uskonut"-tasoisia kokemuksia. Kalanpaacurry kanan sisalmyksilla ja ankan sikiot nyt vaan ovat juuri sita milta ne kuulostavatkin. sori mut ei uppoo.

Ylihuomenna siirryn Malesian maaperalle ja parissa viikossa on edessa seka Kuala Lumpurin etta Singaporen metropolit. Kumpaisestakin pitaisi loytya maailmanluokan ravintoloita seka sihisevia katugrilleja, eli seuraavana vuorossa reporttaasia kaupunkien luksuksista takakujille.
kiitos ja kumarrus
-Kulde

muuten matkaani voi seurata asialle omistautuneesta blogistani www.markkukullervo.blogspot.com